Roerich-paktin historia
Vuonna 1929 Nikolai Roerich laati ja julkaisi usealla kielellä luonnoksen Paktiksi kulttuuriomaisuuden suojelemisesta yhdessä Pariisin yliopiston kansainvälisen oikeuden ja poliittisten tieteiden tohtorin, G.G. Škljaverin kanssa.
M.A. Taube, Venäjän ensimmäinen edustaja Haagin pysyvässä välimiesoikeudessa osallistui myös Roerich-paktin eteenpäin viemiseen ja allekirjoittamisen järjestämiseen. Lisäksi Taube johti Roerich-paktin ja Rauhan Lipun Ranskan komiteaa. Paktin ajatusten edistämistä varten Roerich-paktin ja Rauhan Lipun komiteat perustettiin myös New Yorkiin, Pariisiin ja Bruggeen. Paktia kannattavia yhdistyksiä perustettiin moniin maihin. Romain Rolland ja Bernard Shaw, Rabnidranath Tagore ja Thomas Mann, Albert Einstein, Herbert Wells ja monet muut tunnetut kulttuurivaikuttajat kannattivat Nikolai Roerichin ideaa. Paktiluonnos tunnustettiin maailmanlaajuisesti.
Vuonna 1931 pidetiin Bruggessa Roerich-paktin ensimmäinen kansainvälinen konferenssi, jossa laadittiin suunnitelma Paktin ideoiden tunnetuksi tekemistä varten. Bruggessa järjestettiin 1932 myös Roerich-paktin toinen kansainvälinen konferenssi, jossa päätettiin vedota kaikkiin maihin, jotta nämä tunnustaisivat Roerich-paktin kansainväliseksi sopimukseksi. Konferenssiin osallistui edustajia 22 maasta.
Kolmas kansainvälinen konferenssi pidettiin Washingtonissa marraskuussa 1933. Siihen osallistui 35 maata, jotka suosittelivat Paktin allekirjoittamista kaikille maille.
15. huhtikuuta 1935 Valkoisessa talossa, presidentti Rooseveltin läsnä ollessa USA ja 21 Amerikan mantereen valtiota allekirjoittivat Sopimuksen taiteellisten ja tieteellisten laitosten ja historiallisten muistomerkkien suojelemisesta (Roerich-pakti). Sopimuksen yhteydessä vahvistettiin Nikolai Roerichin ehdottama tunnuslippu suojelukohteiden merkitsemistä varten. Lipussa on valkoisella pohjalla punainen kehä ja sen sisällä kolme punaista ympyrää. Se tunnetaan maailmanlaajuisesti nimellä Rauhan Lippu.
© 2024 Suomen Roerich-seura