Paktin idea syntyy
Roerich-pakti on sopimus taiteellisten ja tieteellisten laitosten ja historiallisten muistomerkkien suojelusta. Se on ainutlaatuinen juridinen asiakirja, jonka tarkoituksena on kulttuuriomaisuuden säilyttäminen. Paktin alullepanija ja laatija oli suuri venäläinen taiteilija, tutkija ja ajattelija Nikolai Roerich (1874–1947).
Nikolai Roerich aloitti aktiivisen taistelun kulttuurin muistomerkkien suojelemisen puolesta Venäjän vanhoihin kaupunkeihin vuosina 1903–1904 tekemiensä matkojen jälkeen. Näillä matkoilla hän teki laajan sarjan arkkitehtuurihahmotelmia, joita Sergei Ernst nimitti ”muinaisen kunniamme Pantheoniksi”. Ihastukseen, jonka muinaisvenäläiset taideaarteet herättivät taiteilijassa, sekoittui huoli niiden kohtalosta. Roerich piti Keisarillisessa venäläisessä arkeologisessa seurassa esitelmän historiallisten muistomerkkien surkuteltavasta tilasta. Eri lehdissä ilmestyi hänen artikkeleitaan ja esseitään ja julkaistiin hänen protestejaan kulttuurikohteiden hävittämistä ja taitamatonta restauroimista vastaan. Matka oli myös alkuna laajalle julkiselle toiminnalle Kulttuurin suojelemisen puolesta. ”Silloin heräsi ensimmäistä kertaa ajatus kansallisten pyhäkköjemme erityisen suojelemisen tarpeellisuudesta…” Nikolai Roerich.
Venäjän-Japanin sodan (1904-1905) puhjettua Nikolai Roerich alkoi puhua välttämättömyydestä solmia kansainvälinen sopimus, jolla suojeltaisiin kulttuurin muistomerkkejä sodan aikana. Vuonna 1914 hän esitti ajatuksen Venäjän armeijan ylimmälle johdolle sekä USA:n ja Ranskan hallituksille. Vastalauseena ensimmäiselle maailmansodalle taiteilija teki maalauksen Kajastus. Armeijan keskuudessa levitettiin hänen suunnittelemaansa julistetta Ihmissuvun vihollinen, joka tuomitsi Reimsin katedraalin tuhoamisen Ranskassa ja Leuvenin kirjaston hävittämisen Belgiassa.
Vuonna 1915 Roerich esitti keisari Nikolai II:lle ja suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitšille selonteon vedoten, että valtio ryhtyisi vakaviin toimiin kulttuuriaarteiden suojelemiseksi koko maassa. Vaikka ehdotus ei saanutkaan ansaitsemaansa tukea, Roerich ei luopunut ajatuksestaan, vaan palasi siihen 1920-luvun lopulla, heti kuuluisan Keski-Aasian tutkimusmatkansa päättyttyä.
© 2024 Suomen Roerich-seura