Roerich-paktin allekirjoituksesta on kulunut 85 vuotta. Paktin allekirjoituspäivänä 15. huhtikuuta järjestettiin Kansainvälinen pyöreän pöydän kokous, jonka otsikkona oli Roerich-pakti – Rauha Kulttuurin kautta. Siihen osallistui 223 edustajaa eri kansalaisjärjestöistä sekä kulttuurin ja tieteen piiristä 20 maasta: Venäjän Federaatio, Latvia, Viro, Saksa, Itävalta, Suomi, Azerbaidžan, Ukraina, Valkovenäjä, Bulgaria, Uzbekistan, Kirgisia, Liettua, Kanada, Kazakstan, Alankomaat, Espanja, Italia, Kroatia ja Armenia. Online-tapahtumana pidetyn kokouksen pääjärjestäjänä oli Kansainvälinen Roerich-keskus, jonka kumppaneina toimivat Venäjän luonnontieteellinen akatemia, Rauhansäätiöiden kansainvälinen järjestö, Roerichien perinnön kansainvälinen suojelukomitea, Kansainvälinen Roerich-organisaatioiden neuvosto, Kansainvälisen Roerich-keskuksen ja sen Nikolai Roerich -museon Euroopan tukijärjestö sekä Helena Roerich -hyväntekeväisyyssäätiö.
Kokous hyväksyi yksimielisesti kansalaispiireille suunnatun vetoomuksen. Tässä sen teksti käännettynä venäjästä:
”Kuluva vuosi on Roerich-paktin 85-vuotisjuhlavuosi. Sopimuksen taiteellisten ja tieteellisten laitosten ja historiallisten muistomerkkien suojelemisesta laati Nikolai Roerich ja 21 valtiota allekirjoitti sen 15.4.1935 Yhdysvalloissa. Nikolai Roerich suunnitteli Paktin yhteyteen myös erityisen tunnuksen – Rauhan Lipun, jolla Paktin mukaisesti on tarkoitus merkitä suojelun piiriin kuuluvat kulttuurikohteet sekä rauhan että aseellisten yhteenottojen aikana. Roerich-paktin ja Rauhan Lipun perustana on Nikolai Roerichin syvä ymmärrys siitä, että kulttuuri on yhteiskunnallisen kehityksen ja ihmisluonnon täydellistämisen tärkein tekijä. Paktissa ilmenee myös hänen pyrkimyksensä suojella kaikkien kansojen kulttuuriperintöä ja löytää uusia keinoja sen ymmärtämiseen, tutkimiseen ja luovaan kehittämiseen tulevaisuudessa.
Nikolai Roerich esitti sopimuksen solmimista toisen maailmansodan kynnyksellä toisaalta suojelemaan kulttuuriperintöä ja toisaalta estämään ihmishenkien menetyksiä ja ympäristön tuhoja mahdollisimman tehokkaasti. Euroopan maat ja Neuvostoliitto eivät kuitenkaan allekirjoittaneet Paktia ja niiden kulttuuriperintö kärsi suuria tuhoja. Toisen maailmansodan jälkeen Roerich-paktin tärkeimmät periaatteet ja määräykset otettiin pohjaksi kulttuuriomaisuuden suojelua aseellisen yhteenoton sattuessa koskevalle Haagin yleissopimukselle (1954), Unescon maailman kulttuuri- ja luonnonperintösopimukselle (1972) ja muille Unescon sopimuksille.
Roerich-pakti on yksi tärkeimmistä kansainvälisistä sopimuksista, mutta lisäksi se on toimintaohjelma, joka tähtää kulttuurin säilyttämiseen ja rauhanomaisen, rakentavan vuorovaikutuksen luomiseen valtioiden, kansojen ja uskontojen välille. Pakti suojelee kattavasti hyvin suurta joukkoa kulttuurikohteita niiden omistussuhteista riippumatta. Suojeltavia kohteita ovat tieteen, kulttuurin ja koulutuksen piiriin kuuluvat laitokset ja historian muistomerkit. Sopimus suojelee kulttuuriperintöä sekä aseellisten yhteenottojen että rauhan aikana. Kolmantena erikoispiirteenä on se, että Pakti suojelee varsinaisten kulttuurikohteiden lisäksi myös niiden työntekijöitä. Ei pidä unohtaa myöskään Roerich-paktin merkittävää kasvatuksellista potentiaalia. Edellä mainittujen erikoispiirteiden ansiosta Paktin perusidea on hyvin ajankohtainen nykypäivänä, jolloin kulttuuriperintöä tuhoutuu lopullisesti, mikä haavoittaa yhtenäistä kulttuuriavaruutta, köyhdyttää henkisesti ja riistää valtioilta ja kansakunnilta niiden tuhansien vuosien aikana muotoutuneen kulttuurin ja historiallisen muistin.
Kulttuuriaarteiden potentiaali on valtava. Kulttuurin muistomerkkeihin, jotka on luotu kauneuden lakien ja hengen ja materian harmonian mukaisesti, on vuosisatojen ajan kerääntynyt kansojen tietämystä ja kokemusta – niiden mittaamattoman arvokkaat kulttuuriset ja henkiset saavutukset. Suurten mestareiden teoksiin sisältyy valtava varanto Kauneuden energiaa, joka on kulttuurin perusta. Juuri tähän perustuu Nikolai Roerichin ajatus, että ”Kulttuuri on Valon kunnioittamista”, sillä Valo on Kauneus. Kun kulttuurin luomukset tuhoutuvat, tuhoutuu myös niihin sisältyvä Kauneuden energia, joka säilyäkseen tarvitsee muodon. Kun muoto hävitetään, myös sen energia häviää. Juuri tämän vuoksi kulttuuriaarteiden suojeleminen on tärkeää. Niiden tuhoutuessa kulttuuri ja ihmiskunnan evoluutio kärsii korjaamatonta vahinkoa.
Kaikesta huolimatta maailman kulttuuriperintö on jatkuvasti vaarassa välinpitämättömyyden, tietämättömyyden ja vastuuttomuuden seurauksena. Tuhoja tapahtuu paitsi aseellisten yhteenottojen aikana myös rauhan vallitessa. Kulttuuriperintöön kuuluvien esineiden ryöstelystä ja laittomasta kaupasta on tullut meidän aikanamme maailmanlaajuinen ilmiö. Kansainvälinen yhteisön järkytykseksi Yhdysvallat, joka oli yksi Paktin allekirjoittajista, uhkasi hyökätä Iranin kulttuurihistoriallisesti merkittäviin kohteisiin.
Kokouksen osanottajat kiinnittivät huomiota myös Venäjällä tapahtuvaan moderniin vandalismiin. Museoita, kirjastoja ja teattereita suljetaan eikä valtio noudata kulttuurikohteiden lahjoittajien tahtoa. Erityisesti tuotiin esille Pietarissa, Nevan ja Ohtajoen yhtymäkohdassa sijaitsevan niemen rakennushankkeet, jotka uhkaavat paikalla olevaa arkeologista perintöä. Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Pulkovon observatorio Pietarissa on niin ikään jäämässä rakentamisen jalkoihin.
On syytä korostaa, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 24.3.2017 yksimielisesti päätöslauselman nro 2347, jossa todetaan virallisesti, että kulttuuriperinnön suojelu on tärkeä osa yleistä turvallisuutta.
Kaikki edellä mainittu vahvistaa sen, että Roerich-paktin periaatteilla on elintärkeä merkitys, ja että Nikolai Roerichin ajatus Rauha Kulttuurin kautta on yhä edelleen ajankohtainen. Niissä ilmenee totuus, että rauha voidaan saavuttaa ainoastaan tiedon ja sivistyksen, moraalisuuden ja henkisyyden avulla, keskinäisellä kunnioituksella ja suvaitsevuudella, hyvän tahdon ja tasa-arvoisen dialogin välityksellä. Kulttuuri on ainoa tehokas keino ehkäistä sodat ja rakentaa kestävä rauha.
On tärkeää huomata, että Roerich-pakti ei velvoita ainoastaan valtioita, vaan kutsuu ennen kaikkea kansalaisia aktiiviseen toimintaan kulttuuriperinnön säilyttämisen puolesta. Valtion ja kansalaisyhteiskunnan kattava yhteistyö ja tasavertainen dialogi on hyvin tärkeää kulttuurikohteiden säilyttämiseksi ja sitä myötä myös todellisen rauhan luomiseksi Kulttuurin kautta.
Svjatoslav Roerichin perustama ja kansalaisjärjestön statuksella toimiva Kansainvälinen Roerich-keskus (Moskova) sekä Venäjällä, Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa toimivat Roerich-seurat ovat antaneet suuren panoksen Roerich-paktiin sisältyvien evoluution myötäisten ajatusten vakiinnuttamiseksi. Laajat kansalaispiirit Venäjällä ja muissa maissa ovat antaneet tukensa Kansainvälisen Roerich-keskuksen (International Centre of the Roerichs, ICR) kulttuuri- ja rauhanaloitteille. Näitä aloitteita ovat ei-valtiollisen Nikolai Roerich -museon perustaminen Moskovaan Svjatoslav Roerichin konseptin mukaisesti ja 1600-1800-luvun arkkitehtuuria edustavan Lopuhinien kaupunkikartanon ennallistaminen ilman valtion rahallista tukea. ICR on luonut maailman suurimman kokoelman Roerichien maalauksia ja palauttanut yli neljä sataa Nikolai ja Svjatoslav Roerichin maalausta ulkomailta Venäjälle mesenaattien tukemana. Paktin ja Rauhan Lipun tunnetuksi tekemistä varten ICR on järjestänyt erilaisia kansainvälisiä projekteja, mm. tiedekonferensseja ja sopimuksen historiasta kertovia näyttelyitä. Niistä viimeisimpiä ovat kansainväliset näyttelyprojektit Roerich-pakti. Historia ja nykyaika (Unescon tuella) sekä Roerich-pakti – Rauha Kulttuurin kautta. ICR on myös ollut mukana järjestämässä Rauhan Lippu avaruudessa ja Rauhan Lippu Etelänavalla -ohjelmia. ICR on saanut kulttuuriperinnön suojelemiseen ja kulttuurin kehittämiseen tähtäävästä toiminnastaan useita venäläisiä ja eurooppalaisia palkintoja. Se oli myös ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuonna 2016.
Kansainvälisestä arvostuksestaan ja laajasta rauhaa ja kulttuuria edistävästä toiminnastaan huolimatta Kansainvälisen Roerich-keskuksen ei-valtiollinen Nikolai Roerich -museo tuhottiin Venäjän kulttuuriministeriön toimin vuonna 2017. ICR:lle kuuluva Roerichien perintö takavarikoitiin ilman oikeuden päätöstä. Kulttuurin virkamiehiä ei estänyt se, että Kansainvälinen Roerich-keskus ja sen ei-valtiollinen museo olivat toimineet 26 vuotta Venäjän ja muun maailman hyväksi. Kansalaispiirit ovat erityisen huolestuneita siitä, että Roerichien perintö takavarikoitiin ICR:lta laatimatta vaadittavaa dokumentaatiota, mikä luo tilanteen, jossa se voi kadota lopullisesti. Kukapa olisi voinut olettaa, että tulee aika, jolloin Roerich-paktin luojan perintö tarvitsee kansainvälistä suojelua omassa kotimaassaan vieläpä rauhan aikana!
Ei voida vaieta myöskään siitä, että Roerichien juhlavuonna 2019 kulttuurin virkamiehet vaativat Kansainvälistä Roerich-keskusta purkamaan Roerichien kunniaksi tehdyt muistomerkit (ainoat laatuaan maailmassa) ja kuljettamaan ne pois Lopuhinien kaupunkikartanon alueelta.
Kulttuuriministeriö ei myöskään käsittele asianmukaisesti kansainvälisen yhteisön lukuisia valituksia, jotka koskevat valtiovallan Roerichien perintöä, ICR:a ja sen ei-valtiollista museota kohtaan harjoittamia tuhoamistoimia. Siten Venäjän kulttuuriperinnön tuhoutuminen ja tuhoaminen jatkuvat. Venäjän kulttuuriministeriön aloitteesta Kansainvälinen Roerich-keskus on muutaman viime vuoden ajan pyritty saattamaan vararikkoon määräämällä sen maksettavaksi verot (tällä hetkellä 37 miljoonaa ruplaa) omistamiensa Roerichien taulujen käyttämisestä museotoiminnassaan. Summa on ylivoimainen kansalaisjärjestön maksettavaksi. Tapaus on ennenkuulumaton, sillä yksikään museo tai galleria ei joudu maksamaan veroa kokoelmiensa esillä pitämisestä!
Mielestämme Venäjän Federaation kulttuuriministeriön mielivaltaiset toimet Roerichien perintöä, ICR:a ja sen ei-valtiollista Museota vastaan ovat ristiriidassa kansalaisyhteiskunnan kehittämisperiaatteiden kanssa. Ne ovat myös vastoin Venäjän perustuslaissa ja kulttuurilainsäädännön perusteissa määrättyjä valtiovallan tehtäviä ja tavoitteita, samoin kuin kulttuuriperinnön suojelua koskevan kansainvälisen lainsäädännön määräyksiä.
Edellä mainitun perusteella ja tunnistaen Roerich-paktin ja Rauhan Lipun pysyvän merkityksen kulttuuriperinnön suojelemiselle vetoamme kansainvälisiin ja venäläisiin kansalaispiireihin, että ne tukisivat pyöreän pöydän kokouksen seuraavia ehdotuksia:
© 2024 Suomen Roerich-seura