ROERICH-PAKTIN METAHISTORIALLINEN MERKITYS

Ljudmila Šapošnikova                                                          

Kansainvälisen Roerich-Keskuksen ensimmäinen varapresidentti
Nikolai Roerich -museon pääjohtaja
Venäjän luonnontieteiden akatemian ja
Venäjän K.E. Tsiolkovskin kosmonautiikan akatemian akateemikko

 

 

 

Roerich-pakti oli äärimmäisen tärkeä evoluutioteko. Siinä yhdistyivät metahistoriallinen ja historiallinen prosessi, jotka tähtäävät kulttuurin säilyttämiseen ja vahvistamiseen planeetallamme. On syytä huomata, että Nikolai Roerich esitti ajatuksen Paktin solmimisesta jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Hän tunnisti tällaisen kansainvälisen sopimuksen tarpeellisuuden intuitiivisesti jo ennen kuin Paktista tuli hänen planetaarinen missionsa.

1930-luvun alussa, muutama vuosi ennen toisen maailmansodan syttymistä syntyi liike, jonka toiminta huipentui juridiseen dokumenttiin. Asiakirja sai nimekseen Roerich-pakti ja sen tavoitteena oli planeetan kulttuuriperinnön suojeleminen niin rauhan oloissa kuin sodan aikanakin. Useat Amerikan maat ja USA:n presidentti Franklin D. Roosevelt kannattivat Paktia. Valitettavasti Neuvostoliitto ei sitä allekirjoittanut.

Tähän voisi itse asiassa pysähtyä, tehdä Paktista juridisen analyysin ja tarkastella sen sodanvastaisuutta ja historiaa. Roerich-pakti oli kuitenkin merkitykseltään syvällisempi ja kiinnostavampi kuin vain kulttuuriperinnön suojelemiseen tähtäävä asiakirja. Roerich-paktiin liittyy kolme asiaa, joiden olemukseen perehtyminen avaa siitä vielä yhden, yhtä tärkeän tai ehkä kaikkein tärkeimmän merkityksen. Nämä kolme asiaa olivat Helena Roerichin kirjeet presidentti Rooseveltille, Nikolai Roerichin profeetallinen maalaussarja sekä Paktin symbolina oleva Rauhan Lippu, jolla on syvä evolutiivinen merkitys.

Tiedetään, että juuri noina vuosina (1934–1935) Helena Roerich kirjoitti USA:n presidentille joukon kirjeitä, joissa analysoitiin kansainvälistä tilannetta mestarillisesti. Helena Roerich kiinnitti huomiota erityisesti Venäjään ja perusteli, miksi USA:n ja Venäjän oli vallinneessa tilanteessa välttämätöntä solmia liitto. On vaikea sanoa, miten Roosevelt suhtautui noihin kirjeisiin. Kansainvälisessä Roerich-Keskuksessa säilytettävissä arkistomateriaaleissa ei ole hänen vastauksiaan niihin. On mahdollista, että vastauksia säilytetään jossain muualla ja saamme tietää asiasta joskus tulevaisuudessa. Voidaan olettaa, että kirjeet vaikuttivat jo sodan aikana jollakin tavoin USA:n päätökseen solmia liitto Venäjän kanssa.

Likimain samoihin aikoihin Nikolai Roerich alkoi maalata sotaa edeltävää profeetallista maalaussarjaansa. Timurin kukat valmistui vuonna 1931. Näemme maalauksessa vuoristomaiseman ja vartiotornin, jonka huipulla palaa sodan uhkasta varoittava tuli, sekä täysissä varusteissa ratsuaan satuloivan soturin. Tässä taulussa kaikki on selvää. Ja vaikka se kuuluu toiseen aikakauteen, se varoittaa uhkaavasta vaarasta symbolisesti meidän aikalaisiamme.

Seuraavan tähän sarjaan kuuluvan taulun Roerich maalasi 1936. Maalauksen nimi on Harmageddon ja se kertoo tulevista tapahtumista suoraan. Tulen vallassa oleva vanha kaupunki ja sieltä pakenevat asukkaat. Se mitä tapahtuu sittemmin Euroopassa, näyttää aivan samalta: pommitusten jäljeltä liekkien vallassa olevat kaupungit ja pakolaisvirrat, jotka katoavat ei-mihinkään. Nämä maalaukset olivat varoituksia, mutta kukaan ei kiinnittänyt niihin huomiota. Maailmansota oli tulossa, mutta sitä ei uskottu, vaan ihmiset jatkoivat omia toimiaan kaikessa rauhassa.

Yllättäen maalaussarjaan ilmestyy venäläisten tarujen sankari Svjatogor (1938). Vielä ei tiedetty, minkälainen uroteko hänellä oli edessään, mutta hänen myötään profeetalliseen, symbolisten maalausten sarjaan tuli mukaan Venäjä.

Ja jälleen Harmageddon, nyt vuonna 1940. Liekit ja savu ympäröivät asumuksia, taivas heijastaa loimottavia punaisen karvaisia liekkejä. Tämä edellistä kauhistuttavampi Harmageddon uhkasi jo Venäjää. Siinä missä Svjatogor viritti sankarillisuuteen, oli Harmageddon suora viittaus sotaan, johon meidän maamme tulisi väistämättä vedetyksi mukaan.

Laittamatta liikaa toivoaan siihen, että varoitukset tulevat kuulluiksi ja ymmärretyiksi, Roerich teki Venäjää uhkaavasta sodasta useita maalauksia. Viestintuoja Himalajalta (1940) viittasi paikkaan, josta varoitukset olivat peräisin. Joku meloo vanhalla ruuhella aamusumun peittämällä vuoristojärvellä. Henkilön kasvoja ei erota, hänen vaatteensa ovat yksinkertaiset, ja ruuhi vaikuttaa huteralta.

Viestintuojan jälkeen Roerich maalasi työn Urhot heräävät (1940). Maalaus oli symbolinen kuten muutkin sarjan työt. Venäläiset urhot sotakypärissään ja rautapaidoissaan heräävät valtavan kokoisessa salaisessa luolassa. Juuri heidän on määrä ottaa vastaan ensimmäinen isku.

Mutta synnyinmaasta kantautui huolestuttavia uutisia: siellä ei uskottu kohtalokkaaseen hyökkäykseen. Ja Roerich maalasi taulun Viesti Tironille (1940). Se pohjautuu legendaan Tironista, joka ei uskonut varoitusta häntä uhkaavasta murhasta ja kuoli sen vuoksi.

Vuoden 1941 alussa Roerich teki maalauksen Sokea. Oudon kaupungin katuja harhailee henkilö, joka ei ymmärrä, mitä on tapahtumassa ja minne hänen pitäisi paeta. Harhaillessaan hän joutuu yhä lähemmäs palavia taloja, joista purkautuu liekkejä ja kipinäpilviä.

Ja lopulta ainutlaatuinen maalaus Kuningas Gesar (1941), joka on musertava traagisessa kauneudessaan. Koko taivas loimottaa punaisen eri sävyissä. Katsoja ei osaa sanoa, onko kyseessä lukemattomien tulipalojen kajo vai verenkarvainen auringonlasku. Tätä kauhistuttavaa taustaa vasten pieni määrätietoinen ratsastajahahmo: jousi on jännitetty ja nuoli juuri lentämäisillään varoituksena ihmisille väistämättä tulossa olevasta kauheasta onnettomuudesta.

Ja onnettomuus tuli 22. kesäkuuta 1941. Ne, jotka olivat vastuussa maansa kohtalosta, eivät ottaneet annettuja varoituksia huomioon millään tavoin. Himalajalta annetut varoitukset eivät olleet ainoita, mutta Moskova ei uskonut sen enempää virallisia tiedonantoja kuin tiedustelupalvelun ilmoituksiakaan. Venäjän maaperällä alkoi raskas ja uuvuttava sota. Vuosi 1942 oli kaikkein traagisin ja tuntui jossain määrin jopa toivottomalta. Tuona kohtalokkaana vuonna, jona vihollisen armeija valloitti valtavan suuret alueet Neuvostoliitosta, Nikolai Roerich maalasi kaksi työtä, joihin vuosien 1941–1945 Isänmaallista sotaa koskeva profeetallisten maalausten sarja huipentuu. Siitä huolimatta, että vuosi 1945 oli tuolloin vielä kaukana.

Toinen maalauksista oli omistettu Aleksanteri Nevskille. Venäläinen sotapäällikkö ratsastaa murheellisena pää painuksissa pitkin veren punaamaa jäätä kuuluisan Peipsijärven taistelun jälkeen. Ympärillä makaa kaatuneita venäläisiä sotureita, ja hän on surun murtama – voitosta jouduttiin maksamaan kammottava hinta. Tämä profeetallinen maalaus hinnasta, jonka Venäjä joutui maksamaan Isänmaallisen sodan voitosta, oli myös hyvin tosiasiallinen, vaikka raskaana sotavuonna 1942 voittoon olikin vaikea uskoa.

Samana vuonna Roerich teki maalauksen, jolle hän antoi nimeksi yhden kaikenkattavan sanan: Voitto. Taustanaan vuoristomaisema venäläinen soturi tappaa miekallaan pahuutta ja sotaa edustavan lohikäärmeen. Nämä tarkat profeetalliset maalaukset todistavat sekä Roerichin taiteilijan kyvyistä että kaikesta siitä, mikä häntä ympäröi ja yhdisti kosmisen evoluution prosessiin.

Kosminen evoluutio näkyi myös Rauhan Lipun symbolissa, joka oli Roerich-paktin tunnusmerkkinä. Kyseinen symboli on monimerkityksinen. Roerich itse tulkitsi sen näin: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ikuisuuden kehän yhdistäminä. Voidaan sanoa, että se on Ajan symboli.

Meidän tiiviin maailmamme aika eroaa merkittävästi korkeamman materiantilan maailmasta. Siinä missä me omassa maailmassamme erotamme toisistaan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevai-suuden, niin maailmassa, jossa vallitsee korkea materiantila, tätä jakoa ei ole, vaan menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka Rauhan Lipun symbolissa ilmenee katkeamattomana ikuisuuden kehänä. Siten liikkeen vektori eriytyneestä, tiiviin materian maailman ajasta korkean materiantilan maailman yhtenäiseen aikaan on kosmisen evoluution tie – alemmasta olotilasta korkeampaan, yhtenäiseen ikuisuuden aikaan.

Tästä hyvin yksinkertaiselta vaikuttavasta symbolista me voimme lukea myös äärimmäisen tärkeän kosmisen lain: Korkeampi johtaa evoluutiossa alempaa. Toisin sanoen alempi materia ei kykene kosmiseen evoluutioon, ellei korkeampi materia johda sitä. Voimme lukea siitä myös toisen, aivan yhtä tärkeän kosmisen lain: jokaisella maanpäällisellä ilmiöllä on kaksi puolta – maallinen ja taivaallinen eli kosminen, joka liittyy korkeampaan materiaan. Ongelma on siinä, näemmekö tuon toisen puolen, aistimmeko sen ja osaammeko käyttää sen todellisuutta omassa tiedostuksessamme. Ihmiskunnan historia antaa tästä kaikkea muuta kuin toiveita herättäviä esimerkkejä.

Kaikilla kolmella 1900-luvun puolivälin suureen sotaan ja kosmiseen evoluutioon liittyvällä yksityiskohdalla on yksi ja sama lähde. Ilman sen tiedostamista Roerich-pakti jää meille vain yhdeksi monista tavallisista kansainvälisistä sopimuksista. Kyseinen lähde tekee Helena ja Nikolai Roerichin elämäntyöstä ja erityisesti heidän Paktiin liittyvästä toiminnastaan metahistoriallisen. Nikolai Roerich määritteli Maapallolla tapahtuvan metahistoriallisen prosessin ”historiaksi historioitsijoista huolimatta”.

Metahistoriallinen prosessi on osa maanpäällistä historiaprosessia, ja sitä on tutkittu hyvin vähän tai ei lainkaan. Se edustaa maanpäällisessä prosessissa tärkeää henkistä puolta, joka yhdistää maanpäällisen korkeampaan, kosmiseen materiaan. Juuri metahistoriallisen prosessin kautta toteutuu kosminen laki: Korkeampi johtaa evoluutiossa alempaa. Tuollaista johtamista varten täytyy olla olemassa selkeät henkiset ja materiaaliset olosuhteet. Me tiedämme, että Maan päällä on sen muinaisista ajoista lähtien ollut ryhmä Opettajia, jotka ovat kosmisen evoluution portailla meitä hyvin paljon korkeammalla. Heidän metahistoriallinen luomistyönsä luo maanpäällisen historiaprosessin. Roerich-pakti on yksi tärkeimmistä tapahtumista tässä metahistoriallisessa prosessissa. Tosiasiallinen yhteys maanpäällisen historiaprosessin ja kosmisen evoluution välillä toteutui juuri Paktin kautta.

Opettajat välittävät ideansa Viestintuojien kautta, jotka Maan päälle syntyessään kantavat mukanaan omaa erityistä missiotaan. Tässä tapauksessa puhumme Helena ja Nikolai Roerichistä. Monet tietävät nykyään, että yksi Opettajista antoi juuri heidän kauttaan kosmisen todellisuuden filosofian eli Elävän Etiikan. Tämä filosofia antaa tietoa maailmankaikkeudesta, kosmisesta evoluutiosta, uudesta kosmisesta ajattelusta ja uudesta tietojärjestelmästä. Elävä Etiikka ei ole ainoastaan metahistoriallinen lähde vaan se on myös perusta kosmiselle ajattelulle, joka toimii kulttuurin tila-avaruudessa. Elävän Etiikan mukaan kulttuurin energiatila on ihmiskunnan kosmisen evoluution perusta.

Kosmisen todellisuuden filosofia annettiin Helena Roerichille samaan aikaan, kun Nikolai Roerich työskenteli Paktin parissa. Pakti kulttuurin ja historian muistomerkkien ja laitosten suojelusta oli tulosta kirjoittajiensa ja Opettajien yhteistyöstä ja se perustui kokonaan kosmisen todellisuuden filosofian metahistoriallisiin ajatuksiin. Nimenomaan Roerich-paktiin sisältyi luova potentiaali ihmiskunnan etenemiselle kosmisen evoluution portaita.

Mutta miksi Paktin kaikkein tärkeimmäksi tehtäväksi otettiin juuri muistomerkit ja niiden suojelu sanan laajimmassa merkityksessä? Mikä yhteys niillä on metahistoriaan ja kosmiseen evoluutioon? Vastaan: mitä suorin yhteys.

Kulttuurin muistomerkit ovat kulttuurin energia. Energiaa ei ole olemassa ilman materiaa, sitä ei ole olemassa vapaassa muodossa. Ja ilman energiaa ei ole liikettä eikä tiettyjä ilmiöitä ja prosesseja sen enempää avaruudessa kuin Maan päälläkään. Mitä korkeampi on materian tila, sitä korkeampi on sen energia. Todellisen taiteen muistomerkit sisältävät valtavan varannon tuota energiaa.

”Pimeyden voimat ymmärtävät erinomaisesti”, me luemme Elävän Etiikan viimeisestä kirjasta, ”miten voimakkaita emanaatioita taide-esineet lähettävät. Pimeyden hyökkäysten keskellä nuo emanaatiot voivat olla paras ase. Pimeyden voimat pyrkivät hävittämään taideteokset tai ainakin kääntämään ihmiskunnan huomion pois niistä. Täytyy muistaa, että hylätty ja huomiota vaille jäänyt taideteos ei voi säteillä hyvää tekevää energiaansa. Kylmän katselijan tai kuulijan ja sisäänpäin kääntyneen teoksen välille ei synny elävää yhteyttä. Sillä, että ajatus muuttuu taideteokseksi, on hyvin syvä merkitys; toisin sanoen se on magneetti, joka vetää puoleensa ja kerää energiaa. Niinpä jokainen taideteos elää ja edesauttaa energian vaihtoa ja keräämistä.

Harmageddonin keskellä te voitte tulla vakuuttuneiksi siitä, miten paljon taideteokset vaikuttavat. Tuollaiseen huolenpitoon kallisarvoisista teoksista sisältyy kokonainen aikakausi. Meidän säilömme ovat täynnä esineitä, joita ihmiset pitävät menetettyinä. Ehkä jotkut niistä palautetaan aikanaan kansoille, jotka eivät osanneet suojella niitä.

Olemme pelastaneet paljon taideteoksia. Olemme nähneet, miten pimeyden edustajat ovat yrittäneet kaikkensa vaikeuttaakseen noita parantavia olosuhteita. Mutta kaikkein korkeimmista sfääreistä käsin Me tiedämme, milloin ihmiskuntaa pitää auttaa. Hienoaineisessa maailmassa nämä suuntaviivat ovat jo kauan sitten olleet tiedossa. Me emme salaa kiireellisiä toimenpiteitä, sillä käynnissä olevan Harmageddonin tarkoituksena on turmella kaikki ihmiskunnan energiat. Sitä pimeyden edustajat toivovat, mutta Me tiedämme, minkä laitamme niitä vastaan. Huomatkaa siis, mihin Meidän huolenpitomme kohdistuu.”[i]

Tämä ainutlaatuinen katkelma antaa melko selvän käsityksen energiasta, joka sisältyy kaikkiin erilaisiin taideteoksiin – se on kosmisen evoluution perusta. Tuon energian säilyttäminen ja suojeleminen tuhoutumiselta on hyvin tärkeä osatekijä metahistoriallista prosessia, jonka tila-avaruudessa toteutuu kosminen laki: evoluutiossa Korkeampi johtaa alempaa. Nimenomaan taiteen ja myös arkkitehtuurin energia on välttämätön lenkki, jonka kautta Korkein vaikuttaa meidän evoluutioomme. Maailmasta, jossa vallitsee korkeampi materian tila, taiteen energia johtaa tiiviiseen maailmaan kauneuden. Meidän päiviimme asti säilyneet arkkitehtuurin muistomerkit, joihin on sitoutunut kauneuden energia, ovat puolestaan yhdysside kosmiseen, korkeamman olotilan materiaan. Kun sellainen arkkitehtoninen kohde tuhotaan, meidän evoluutiomme energiaan kohdistuu suuri vahinko, jonka vaikutus kulttuurin energiaan tuntuu välittömästi. Ja mitä enemmän todellista taidetta ja arkkitehtuuria tuhotaan, sitä heikommaksi kulttuurin tila-avaruus muuttuu. Siihen tilaan pimeyden edustajat työntävät välittömästi omat väärennöksensä ja kaikenlaisen kitschin.

Yhteistyössä Korkeimman kanssa luodun Roerich-paktin kosmisena tehtävänä on Maa-planeetan evoluutioenergian suojeleminen. Tämänkaltaista Paktia ei ihmiskunnan historiassa ole aikaisemmin ollut. Sen syntymiseen 1900-luvulla vaikutti kriisi, joka vallitsi monilla luovuuden aloilla ja ennen kaikkea kosmisen evoluution luomisessa. Siitä tilanteesta oli vain yksi ulospääsy – maan ja koko planeetan kulttuurin kentän energian vahvistaminen. Roerich-paktin merkitystä ei ole vielä ymmärretty filosofiselta eikä henkiseltä kannalta. On aika tiedostaa sen kosminen luonne ja alkuperä. Sillä Roerich-pakti ei ole vain juridinen asiakirja, vaan kokonainen ilmiö, joka on yhteydessä metahistorialliseen tietoon ja kosmiseen evoluutioon.

1900-luvulla Neuvostoliitto ei allekirjoittanut Roerich-paktia. 2000-luvun Venäjällä jatkuu kulttuurin ja sen muistomerkkien tuhoaminen ja samalla meidän evoluutioenergiamme hävittäminen. Mahtavatko ne, jotka sitä harrastavat, ymmärtää mitä tekevät? Heidän tietämättömyytensä on rajatonta. Nikolai Roerich sanoi aikanaan, että tietämättömyys on kaikkein suurin rikos. Ja nyt me kaikki olemme todistamassa tuota rikosta. En pysähdy tarkastelemaan kulttuurin tilannetta Venäjällä. Se on huonompi kuin missään muualla. Ja kaikkein merkittävintä ja pelottavinta on joidenkin valtiollisten ja yhteiskunnallisten kerrostumien yritys tuhota nimenomaan Roerichien jättämä perintö, työntää se ulos luovasta ja tieteellisestä tila-avaruudesta ja lopulta unohtaa kokonaan Roerich-paktin suuri merkitys.

Vain sellaisten ihmisten vastustus, jotka ymmärtävät, mitä kulttuuri, kauneus ja kulttuuriperintö ovat, antaa mahdollisuuden säilyttää aarre, joka on mittaamattoman arvokas koko maailman, samoin kuin meidän maamme mittakaavassa.

Ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta, sanoi Nikolai Roerich. Kun tuhoamme menneisyyden, sen kulttuurin ja historian muistomerkit ja hävitämme niiden energian, me tuhoamme oman tulevaisuutemme. Roerich-pakti toimii meidän tulevaisuutemme hyväksi. Meistä itsestämme riippuu, osaammeko säilyttää oman menneisyytemme tulevaisuutta varten, pystymmekö toteuttamaan käytännössä Roerich-paktin ajatukset kulttuuriperinnön ja historiallisen muistin suojelemisesta. Menneisyys ja tulevaisuus yhdistävät nykyhetken, jossa me elämme, teemme työtä, luomme ja taistelemme juuri tuon tulevaisuuden hyväksi. Jos me lakkaamme tekemästä niin, tapamme tulevaisuuden. Roerich-pakti on todellinen kosmisen evoluution merkki. Se on meidän kiintopisteemme ihmiskunnan vaikealla evoluutiotiellä. Roerich-pakti on kokonaan suuntautunut tuohon evoluutioon, joka vahvistaa Valon, Kauneuden ja Rauhan. Älkäämme myöskään unohtako, että Roerich-pakti koko täyteydessään on kosminen ilmiö, joka kulttuuriperintömme kautta yhdistää meidät maailmaan, jossa vallitsee korkea materian taso. Se johtaa meitä kosmisen evoluution tiellä ja antaa meille mahdollisuuden välttää kaaoksen ja pimeyden kuopat.

 

Huomautukset

[i] Надземное, 122 (Ylimaallinen, 122) [yksi Elävän Etiikan kirjoista, suom.]

 

ARTIKKELI ON KÄÄNNETTY VENÄJÄNKIELISESTÄ ORIGINAALISTA МЕТАИСТОРИЧЕСКИЙ СМЫСЛ ПАКТА РЕРИХА. MOLEMMAT ON JULKAISTU ROERICH-PAKTI. HISTORIA JA NYKYAIKA -NÄYTTELYN NÄYTTELYLUETTEOLOSSA suomi-ruotsi-venäjä-englanti 2015